Suomen Aseveljet Kandassa, Montrealin Kerhon historia, lyhyesti

----------------------------------

​Kun kansalaissota päättyi vuonna 1918, monet taisteluihin osallistuneista ja parempaa toimeentuloa hakevat muutivat pois Suomesta ja myös Kanadaan. Täällä aseveljet kohtasivat ja pitivät yhteyttä. He tiesivät Suomessa valtion avustuksen sodassa loukkaantuneille olevan riittämätöntä. Jo vuonna 1933 keskusteltiin yhdistyksen perustamisesta, mikä avustaisi Suomen sotainvalideja.  Maaliskuun 25 päivänä 1935 oli perustava kokous ja yhdistyksen nimeksi valittiin “Suomen Vapaussodan Rintamamiehet”. Nimi viittaa valkoisiin, jotka nimenomaan halusivat itsenäistä Suomea. Yhdistys suunnitteli itselleen oman lipun, jonka pastori Yrttimaa vihki toukokuun 16 päivänä 1935. Rahaa ryhdyttiin keräämään välittömasti Suomessa olevien sotainvaliidien hyväksi. Se vain kiihtyi ja järjestäytyi paremmin kun lähestyttiin vuotta 1939. Suursodan puhjettua Kanada rajoitti valuutan lähettämisen $25 kuukaudessa. Yhdistys anoi muutosta ja se saikin sitten lähettää $1000 kuukaudessa. Jossain vaiheessa yhdistyksen rahan lähetys rajoitus poistettiin kokonaan. Kun Kanada julisti sodan Suomelle tyrehtyi kaikki toimitukset Suomeen. Kanadasta ja Montrealista lähti vapaaehtoisia taistelemaan Suomeen talvisodan sytyttyä. Talvisodan jälkeen oli aiheellista muuttaa yhdistyksen nimi kun uusia veteraaneja oli tulossa Suomesta. Nimeksi valittiin “Suomen Aseveljet Kanadassa”. Myöhemmin lisättiin nimeen “Montrealin Kerho”. On arvioitu että vuoteen 1950 mennessä Montrealin yhdistys lähetti avustusta noin $16000 arvosta.

 

Koko 1950 luku oli voimakasta siirtolaisuuden aikaa ja 1957 oli toisen maailmansodan jälkeinen huippuvuosi. Aseveliyhdistys sai myös uusia jäseniä ja nyt avustustoiminta alkoi kohdistua myös paikallisiin veteraaneihin. Vuodesta 2004 lähtien olemme jakaneet varoja vain kerhomme veteraanien ja heidän leskiensä tarpeisiin. Sosiaalinen toiminta tuli vilkkaaksi. Oli jääkiekkoa, murtomaahiihtoa ja pilkkiongintaa talvella. Kesällä piknikit olivat suosittuja. Niissä harrastettiin ammuntaa ilmakivärillä ja ilmapistolilla, nuolen- ja hevosenkengänheittoa. Tilaisuuksia järjestettiin myös yhdessä seurakunnan kanssa.

 

Vuonna 1967 Montrealissa oli maailman näyttely ja suomalaisten suurjuhlat järjestettiin Montrealissa. Ne saivat nimekseen “Finnish-Canadian Expo Rendez-Vous 1967”. Suurin osa taphtumista oli Expo 1967 näyttelyalueella. Aseveljet olivat tiivisti mukana järjestelyissä. Yhdistyksen lippu katosi näyttelyaleella, eikä sitä hakemallaakaan löydetty. Päätettiin suunitella uusi lippu ja sen naulausseremonia pidettiin marraskuun 19 pnä 1969.

 

1920-luvulla rakennettiin Almaan QC silloisen maailman suurinta voimalaitosta ja kerrotaan, että siellä oli noin 2000 suomalaista työssä. Valmistumisen jälkeen melkein kaikki työmiehet muuttivat muualle uuteen työpaikkaan. Kenogamin protestanttinen hautausmaa oli 1970-luvun alussa surkeassa kunnossa, eivätkä paikalliset sitä hautausmaana kunnioittaneet. Lopulta siitä valitettiin Suomen lähetystöön. Yhdistyksemme teki useamman matkan hautausmaalle siivosi ja kunnosti sen. Viidentoista vainajan haudat pystyttiin tunnistamaan ja niihin tilattiin kiviset nimilaatat.

 

Montrealin Olympiakisojen aikana pidettiin taas Suomalaisten Suurjuhlat. Suomen joukkueen jäseniä osallistui tanssiaisiin. Myöhemminkin tanssit olivat suosittuja. Jäsenmäärän vähetessä ne lopetettiin kannattamattomina. Pinikkejä pidettiin Uimosella, Kuutilla sekä Laulumaan Saarelan ja Karjalan mökeillä. Vuosia myöhemmin tyydyimme useinkin korvaamaan piknikin ravintolassa vietetyssä tilaisuudessa. Harold Fernberg yllätti kutsumalla meidät maatilalleen piknikkin kesällä 2012. Siellä saimme ampua, heittää nuolta, nauttia ateria yhdessä ja muutenkin olla aivan totuttuun tapaan.

 

Suomen ja Neuvostoliiton aseleposopimus kielsi veteraaniyhdistykset. Vuonna 1957 voitiin Suomessa perustaa yhdistys edistämään veteraanien asutushankkeita. Se voitiin muuttaa veteraaniyhdistykseksi vuonna 1964. Kauan kerhossamme toiminut Pauli Puusa vieraili Sotaveteraaniliitossa vuonna 1980 ja ryhtyi puuhaamaan Kanadan piirin perustamista. Pöytäkirjoista ilmenee, että yhteyttä pidettiin Sotaveteraaniliittoon. Edelleen todetaan, että Montrealin kerho lahjoitti Kanadan piirille $100 toiminnan tukeminseen vuonna 1987. Kanadan kaikki veteraaniyhdistykset kokoontuivat ensi kertaa Sotaveteraaniliiton Kanadan piirin kokoukseen Sudburyssä kesällä 1989. Kerhomme jäsenet Unto Virsunen ja Aarne Kytölä olivat anoneet kuntoutusta Suomessa vuonna 1987 ja saivat kieltävän vastauksen. Tästä protestoitiin ankarasti. Vasta noin 1996 alkoivat Kanadassa asuvat veteraanit saada kuntoutusta Suomessa.

 

Yhdistyksen täyttäessä 40, 50, 60, ja 70 vuotta järjestettiin juhlat joihin saimme Suomen edustajan ja vierailijoita muista veteraaniyhdistyksistä.  70-vuotisjuhla, mikä oli vuonna 2005, alkoi Jumalanpalveluksella St-Marc ja St. Andrew kirkossa ja juhla oli Holiday Inn hotellissa, Pointe-Clairessa. Olimme saaneet Kanadan piiriltä avustuksen, mikä mahdollisti juhlavat puitteet tilaisuudelle. Kunniavieraina olivat Suomen Suurlähettiläs Kanadaan Patokallio, Kenraaliluutnantti Koskelo Suomesta ja Kanadanpiirin puheenjohtaja Veikko Kallio Torontosta. 80-vuotisjuhla pidettiin Atlantide Golf klubilla. Juhlan kohokohta oli Suomen presidentin myöntämän SVR-1 mitalin kiinnittäminen veteraanien Erich Järvlepp ja Harold Fernberg rintaan. Saimme tukea Kanadan piiriltä tähän juhlaan ja tervehdyksiä muilta veteraaniyhdistyksiltä. Pastori Anderson kertoi seurakunnan tervehdyksen. Olimme kutsuneet Kanadan piirin puheenjohtajan juhlaamme, mutta hän oli estynyt. Golf kerhon lounas buffee oli niin erinomaisen hyvä, että seuraavina vuosin pidimme siellä lounaskokouksen joka vuosi.

 

Vuonna 2017 itsenäinen Suomi täytti 100 vuotta, minkä kerhomme huomioi kutomalla veteraanisukkia kerhomme varsinaisille jäsenille. Ne annettiin Jumalanpalveluksen jälkeen kahvitilaisuudessa. Lähetimme yhdeksän paria Suomeen. Sukkien neulojat olivat Pirkko Mönkäre, Iitu Vuokila ja Eeva-Liisa Makkonen. Olimme myös mukana Canadian Friends of Finlandin järjestämässä Montrealin Suomi 100 gaalassa. Asevelikerhon tervehdyksen esitti Caj Frostell.

 

Vuonna 2018 kävimme vielä tervehtimässä kerhon kolmea varsinaista jäsentä. Kun kaksi heistä kuoli ja kolmas siirtyi hoitokotiin päätimme lopettaa kerhomme tarpeettomana vuoden 2018 viimeisenä päivänä. Kerhomme viimeisen varsinaisen jäsenen, Maija-Liisa Kuutti, jäsenyys siirtyy Kanadan piirille. Kerhomme toimi 83 vuotta ja yhdeksän kuukautta.

 

Veteraanit pelastivat Suomen itsenäisyyden toisessa maailmansodassa suurin uhrauksin. Koko kansa toimi maan itsenäisyyden säilyttämiseksi mitä erilaisimmin tavoin. 90000 ihmistä kuoli yli 200000 loukkaantui vaikeasti ja sotakorvauksia maksettiin 300 miljoonaa US dollaria vuoden 1939 kurssin mukaan. Sotasukupolvet antoivat meille paremman ja inhimillisemmän tulevaisuuden verrattuna siihen mitä Neuvostoliiton osana oleminen olisi antanut. Veteraanit eivät halunneet sotaa, mutta eivät myöskään halunneet luopua Suomen itsenäisyydestä.

 

Koonnut

Ismo Makkonen