Tulevaisuuden visiointia
Julkaisemme näin jälkikäteen katkelman maaliskuussa 2019 Montrealin suomalainen -uutiskirjeessä julkaistusta Kirkon kuulumisia -artikkelista, koska aihe on ollut meille tärkeä, ja näiden ajatusten kanssa olemme jatkaneet matkaa eteenpäin kuluneina kuukausina. Tätä onkin mielenkiintoista lueskella ja katsella nyt kun on varmistunut, että Pyhän Mikaelin kirkko saa täysipäiväisen pastorin kunhan vuosi vaihtuu! Pitkälle olemme tulleet vuoden aikana.
" Pyhän Mikaelin kirkossa eletään muutoksen aikoja. Pastori Matthew Andersonin läksiäisiä vietettiin tammikuussa, ja nyt olemme siirtymävaiheessa ilman vakituista pastoria. Kirkonmenot kuitenkin jatkuvat aluksi väliaikaisilla ratkaisuilla, ja kirkkoneuvosto pohtii ja selvittää tulevaisuuden suuntaviivoja pastoritilanteen suhteen. Asiaan liittyen kirkko isännöi keskustelutilaisuuden, jossa visioimme seurakuntamme tulevaisuutta. Tilaisuudelle saatiin tukea Eastern Synodilta pienen Mission grant -apurahan muodossa, ja synodin edustajina tilaisuuteen saapuivat piispan assistentti Riitta Hepomäki sekä hiljattain valittu Director of Worship Ministries, pastori Hilla Lahtinen (Peace Lutheran Church, Pickering). Suomi-konferenssia edusti pastori Matti Kormano (Agricolan kirkko, Toronto). Lisäksi paikalle oli saapunut joukko kirkon tulevaisuudesta kiinnostuneita.
Viralliset esittelyt, puheet ja muut pulinat hoidettiin nopeasti pois alta, ja pastori Matthew johdatteli osallistujat aivoriiheen visiointitehtävien äärelle. Aluksi määrittelimme sidosryhmät, joita olikin enemmän, kuin äkkiseltään arvaisi: listasimme yhteensä 26 sidosryhmää, kuten Suomi-Koulu, CFF, Kantele-ryhmä, synodi, muut (luterilaiset) seurakunnat, 2-3. sukupolven suomalaiset, myyjäisissä kävijät ja muut satunnaiset kulkijat, Suomi-intoilijat (finnophiles), pankki, kunniakonsuli, NDG:n kaupunginosa, sekä toinen mokoma tässä listaamattomia tahoja. Pyhän Mikaelin kirkon olemassaolo ja tulevaisuuden suunnitelmat koskettavatkin varsin monia ja hyvin erilaisia sidosryhmiä!
Seuraavassa visioinnin vaiheessa listasimme adjektiiveja kahteen kategoriaan: yhteen kuvailemaan kirkkoamme tänään, ja toiseen kuvailemaan kirkkoamme sellaisena, kuin haluaisimme sen nähdä tulevaisuudessa. Vaikuttaisi siltä, että visiointiväki oli varsin positiivista, kuten lappusille kertyneistä nykytilaa kuvaavista adjektiiveista voi nähdä. Voi olla myös mahdollista, että kriittisempi joukko ei ollut edustettuna visiointitilaisuudessa, vaikka mielellämme olisimme kuulleet heidänkin mielipiteitään. Toiminnan kehittäminen on haastavaa, jos emme pysty tunnistamaan kipukohtia, joten tule juttusille ja kerro ehdotuksesi!
Osallistujien adjektiiveja kuvailemassa Pyhän Mikaelin kirkkoa ja seurakuntaa
Visiointitilaisuuden loppupuolella heräteltiin keskustelua aiheesta ”Miksi olen osa tätä yhteisöä?”. Listalle pääsi monenlaisia asioita, kuten ”en tiedä”, ”haluan auttaa”, ”ystävät ja monipuoliset sosiaaliset kontaktit”, ”mukavat tapahtumat, musiikki”, ”lohdullisuus”, ”vastaa henkisiin tarpeisiin”. Kuitenkin ylivoimaisesti yleisin teema vastauksissa oli suomalaisuus ja suomalainen kulttuuri: ”saa puhua suomea”, ”suomalaiset ystävät”, ”vaatimaton suomalainen tapa uskoa”, ”suomalaisen perinteen vaaliminen”, ”tulen ymmärretyksi”. Näiden vastausten pohjalta voisi sanoa, että Pyhän Mikaelin kirkko ei ole pelkkä uskonyhteisö, vaan suomalaisen kulttuurin ja kanssakäymisen koti Montrealissa. Tästä ajatuksesta haluamme pitää kiinni suunnitellessamme tulevaisuuden toimintaa. Muita tulevaisuuden suuntaa ohjaavia laatusanoja olivat muun muassa luova, näkyvä, kasvava, vakaa, peloton ja hengellinen, ja haluamme säilyttää esimerkiksi aktiivisen toiminnan, avoimmuuden, juurevuuden, ja musiikillisen tarjontamme.
Osallistujat listasivat asioita, joiden vuoksi he haluavat olla yhteisön jäseniä
Aivan lopuksi pohdimme aihetta ”Mikä saisi minut entistäkin enemmän osaksi tätä yhteisöä?”. Listalle pääsi käytännön asioita, kuten paremmat parkkimahdollisuudet ja vielä parempi sijainti. Toivoimme myös kirkolle uutta pastoria. Nostimme esille myös vaikeampia asioita, kuten ympärillämme olevien ihmisten asettamia paineita: kirkon toimintaan osallistumista ei nähty trendikkäänä, ja monet kokivat joutuvansa jopa puolustelemaan itseään kirkon toimintaan ja tapahtumiin osallistumisen vuoksi. Ja viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä totesimme, että tarvitsemme lisää auttavia käsiä, ettei tapahtumien ”vakiokalusto” pala loppuun – tämä lienee yleinen ja valitettava ongelma vapaaehtoistoiminnan puolella. Kiitos siis kaikille, vakkareille ja satunnaisille, jotka mahdollistavat toimintamme tavalla tai toisella! "
